Luulen voivani sanoa, notta tidän miltä niistä miehistä tuntuu jotka saavat naisen suuttumaan ja riidan päätteeksi lähdetään ovet paukkuen pois, mutta mieheltä kysyttäessä syytä riitaan ja naisen suuttumukseen saadaan vastaukseksi: "Tein jotakin väärin, mutta en tiedä mitä."
Sinkkuna 1,5 vuotta.
Erittäin lyhyt aika nuoren naisen elämässä!
Enhän ole kuin parikymppinen..
Miksi edes pitäisi olla parisuhteessa?
Ihan kaiken aikaa ja kaikkialla ja kaikki!?!
Mutta juuri siksi...
Se kun on niin tyhmää ajatella nuan, mutta minkäs sille nainen voi kun "kaikki" ovat jos jonkinlaisessa suhteessa. Jopa sarjojen ja elokuvien kauniit naiset saavat elämänsä prinssin edes vartiksi ennen lopputekstejä.
Kuka käski tehdä seurustelusta, deittailusta ja flirttailusta taidetta ja urheilulajin jossa ei ole hyvä ellei harjoittele.
Jatkuvasti!
Kuka IDIOOTTI edes keksi nämä sanat?
Missä miesten sanat??
Moon väsynyt, fyysisesti koska kohta on keskiyö.
Mutta myös henkisesti koska urheilu on rankkaa.
Ensin vain pyöritellään silmiä, kun toinen on ärsyttävä..
Sitten siihen jo tottuukin.
Pian kiusoitellaankin jo toista henkilökohtaisemmin!
Mikä ärsyttää vielä enemmän..
...hetken aikaa...
Sitten siihenkin jo tottuu ja osaa vastata pilke silmäkulmassa takaisin.
On katseita, kosketuksia ja kikattaakin.
Järjestettään juhlat!
Kuppi maistuu ja kaveriporukalla on hauska leikkiä ''k-18" pullonpyöritystä!
Lähennytään..
Selvinpäin onkin hieman vaikeampaa olla samalla tavalla lähellä toista..
Mutta ei se haittaa, koska järjestetään uuret juhlat!
Ja tällä kertaa lähellä oleminen onkin jo helpompaa.
Ollaan onnellisia.
Mutta joku teki jotakin väärin.
Ja nyt ei oikein tiedä millä sillalla seisoo ja mikä lankku romahtaa askeleen alla..
Pitäisiköhän sitä vain unohtaa ja elää?
Vai olla suorasukainen ja kysyä mikä mättää?
Vai kertoa vain oma kanta ja odottaa kestääkö lankku vai ei?
Mutta jos pelottaa, niin ku aivan hirrrrveesti..?
Jos vastaus on negatiivinen..voiko varmasti vain jatkaa normaalisti?
..ei sitä nyt niin hyviä kavereita oltukkaan..
Mutta jos silä napsahtaakin päässä ja seistään samalla lankulla eikä se romaha?
..ainakaan vielä..
Tiedän vallan mainiosti notta tämä teksti ei pidä sisällään mitään huipputärkeää asiatekstiä eikä pääsisi edes I:lle ylioppilaskirjoituksissa, mutta tälläästä on mun pään sisällä. Notta jos on tarpeeksi rohkea, lukee tekstin uudestaan ja ehkä vielä uudestaan ennen kuin joko ymmärtää mistä mä höpötän tai sitten luovuttaa, puistelee päätään ja sanoo: "voi Salla Salla.."
Aika vähän loppujen lopuksi voimme itsemme vaikuttaa loppupeleissä. Olemmehan geenien ja ympäristömme luomus.
Ja paskat!
Hyvähän se on muita syyttää!
Mutta on ihan OK olla oma itsensä, kunhan ei nyt ihan villiksi verä :)
Yeah, I know that everyone gets scared
But I've become what I can't be.
But I've become what I can't be.
