Yleensä kun tunnen halua kirjoittaa jotakn syvällisempää, mutta avoituksellista, tunnen jotakin suurta tunnetta.
Tällä kertaa en tunnekkaan oikeestaan mitään ja sehän mun pään saa sekasin.. yes i know, you are rolling your eyes and thinking "women".
Ja tää on vielä se mitä mä ihan itse halusin ja lähdin mukaan jaensiiskaduyhtäänmitään!!
Mutta sit nyt mä vaan mietin että miksi MINÄ en tunne mitään. Siis haloooo? Mä oon se ihminen joka saa kaikesta..niih..noh mä nyt vaan tunnen tosi paljon. Aina.
Mutta tällä kertaa tilanne olikin uusi.
Jutustelua, ehdotuksia, flirttiä ja hymyä.
Kun kuitenkin viimein palasin tosi maailmaan, kaikki vain oli.
Periaatteessa olin vapautunut ajattelusta, koska ei ollut mitään ja kaikki mitä oli...oli.
Mutta kyllä sitä hieman kaipaa muutakin kuin vain olemista. Kontaktia maailmaan, kontaktia suhun.
*
Kun näen jossakin peilin, näen ihmisen.
Se ihminen on kaiketi ihan normaali, ainakin suurimmaksi osaksi.
Se ihminen ei ole ruma, ei ollenkaan.
Kaikenlaisia virheitä on peilissä kun siihen katsoo
(siivoaisivat paremmin!)
Joskus peilin eteen tulee hengaamaan kaunis ihminen ja sillon katsoo ihaillen tätä kuvajaista ja salaa, ihan hiljaa ajattelee, että tuo voisi olla...
...minä!
Aina aamuisin.
Btw...mulla on 99% kaikki mun elämässä, joten olen onnellinen.
Ainoa asia mikä multa puuttuu mun elämästä on se hetki kun työnnän tunkeilijan pois peilin edestä ja rakastun.
Peili on vihollinen ja paras rakastaja <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti